Uranylittäjät

Rovasti Markku Suokonautio saarnasi Lapinlahden kirkossa kirves kädessä. Luulisi siinä ainakin eturivissä istuneiden synnintunnon kihahtaneen hikenä otsalle, kun kirves heilahteli. Vaan ei rovasti kirveellä kuulemma seurakuntalaisia ollut kaidalle tielle patistanut, olipahan ottanut sen rekvisiitaksi, kun oli Lallista jutellut. Lallillahan kirves ei perimätiedon mukaan ollut rekvisiittaa. Sen sai piispa Henrik tuta. Suokonautiosta, jos jostakin voidaan sanoa, että hän ei kulje työssään perinteistä uraa. Niin monet kulkevat. On enemmän kuin tavallista, että yritykseen rekrytoitu uusi työntekijä perehdytetään tekemään työtään juuri siten, kun sitä on aikaisemminkin tehty. Ja jos ei perehdytetä, hän itse tavallisimmin hakeutuu sille vanhalle uralle. Se on niin helppoa. Helppoahan se usein on, mutta kun tarvittaisiin sitä luovuutta. Nyt sitä tarvittaisiin enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Hyvinhän meidän taloudellamme nyt juuri menee, ensi hallituskauden miljardeja ajetaan jo täyttä päätä. Mutta entäs sitten, kun teolliset työpaikat ovat menneet ja tuotekehittely, suunnittelu ja vähitellen pääkonttoritkin ovat menossa sinne, missä tehdään halvemmalla tai ollaan lähempänä markkinoita tai muuten vain keskeisemmällä paikalla? Löytyykö meiltä tarpeeksi niitä, jotka ovat valmiita hyppäämään uran yli sen sijaan, että hyppäisivät ajopuuksi omaan uomaansa? Jos Sinulla on ennakkoluulottomia ajatuksia yrittämisestä, työnteosta, yleensä ihmisen toiminnasta, ota yhteyttä.